maanantai 24. joulukuuta 2012

Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään

Tänään, jos milloinkaan, on joulufiilis. Herätään, tehdään viimeiset lahjat valmiiksi radion soittaessa joululahjoja, istutaan riisipuurolle joulurauhanjulistusta kuuntelemaan..

Haudalla käyntikin on jo niin juurtunut perinne, etten sitäkään voinut jättää väliin vaikka olisin halunnutkin. Ja jostain syystä mä en kuitenkaan itkenyt siellä. Ehkä mun olisi pitänyt, koska nyt mulla on ahdistunut olo. Haluaisin itkeä vähän, mutta en pysty.

Ainoa ajatus joka mulla oli päässäni kun me ajettiin kotiin haudalta oli, että nyt mä tarvitsisin tänne jomman kumman: isosiskon tai yhen mun tärkeäksi tulleen ystävän, jonka halaus saa kaiken tuntumaan paremmalta.

Viime yönä mä istuin hetken sängylläni puhelin kädessä, valmiina valitsemaan isosiskon numeron suosikeistani ja soittamaan sille. Vaikka tiesinkin mitä sieltä kuuluisi, olisin silti halunnut. Jos sisko vastaisikin? Mitä mä sanoisin sille? Tule takaisin kotiin, mulla on ikävä, haluan sut jouluksi tänne, haluan kuulla sun naurun taas. Miljoona asiaa.

Lopulta laitoin puhelimen pois, pelkäsin murtuvani kun kuulisin sen mekaanisen äänen, joka kertoisi ettei numero ole enää käytössä.

Tänään mulla on kaikesta huolimatta parempi olo kuin yöllä. Mä olen jopa hyvällä tuulella huolimatta siitä, että on jotenkin tyhjä olo. Mutta sen tyhjyyden mä aion tänä iltana täyttää ihan silkalla rakkaudella.

Hyvää joulua teille kaikille, viettäkää ihana aattoilta! ♥





sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Make my wish come true, all I want from Christmas is you






pyydän anteeksi kuvien erikokoisuutta, rajailin turhaa tilaa ja ovenkarmeja pois.


Kuten kuvista näkyy, mä olen hyvä välttelemään tämän vuoden viimeistä koetta, huomista ruotsinkoetta, ja siihen lukemista. Haen kameran kolmijalan, viritän asetukset kohdilleen ja kiedon itseni jouluvalonauhaan, tässä lopputulos.

Mulla on jo ihan joulufiilis. Ihan. Täysin. Hymyilyttää, laulattaa ja kaikkea. Oon viritelly jouluvaloja pitkin taloa viimesen viikon äidin kanssa, paketoinut kasan joululahjoja, kuunnellut pään täyteen joululauluja ja hymyillyt vaan. Nyt mä muistan miksi mä olen aina rakastanut joulua.

Jouluna koko perhe kokoontuu yhteen, syödään hyvää ruokaa, jutellaan ja nauretaan, saadaan ja annetaan ihania lahjoja ja kuukauden mittainen lahjojen metsästys, paketointi, siivous ja joulukoristelu palkitaan. Käydään haudoilla muistamassa tärkeitä ihmisiä taivaassa, tuijotellaan illalla hetki tähtiä, otetaan valokuvia. Tunnelma on lämmin ja koko talo melkein huokuu sitä rakkautta.

Ainoa mikä mua joulussa pelottaa, on se, miltä se tuntuu ilman isosiskoa. Kaiken tän mielettömän hyvän olon ja onnentunteen seassa on sitä pohjatonta surua mitä mä oon kantanut sisälläni maaliskuusta asti. Se on kummallinen tunne. Mä haluaisin vaan käpertyä yhden ystäväni viereen sohvalle ja itkeä, samalla kun mä haluaisin vain jakaa onnea joka puolelle. Pakahduttaa. Mutta mä olen päättänyt olla onnellinen.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Tell me don't give up, tell there's someone out there

Rakkaita ihmisiä, hyvää musiikkia, joululahjoja, joulumieltä. Mun elämää tällä hetkellä. Mä olen onnellinen. Niin onnellinen että melkein hehkun, onnea ja rakkautta. Joulu on hyvää aikaa kertoa kaikille kuinka tärkeitä ne on. Miten paljon niitä rakastan. Kukaan ei ihmettele. Ja mä hymyilen leveästi.

Pitkästä aikaa mulla on unelmia, haaveita, rohkeutta toivoa ja toteuttaa asioita. Mulla on tunne, että tällä kertaa tämä onni ei lopu tähän, se ei murru vielä.

Hirvittävän paljon mun nykyiseen ajatusmaailmaan on vaikuttanut teksti, jonka sisko kirjoitti yhteen levyyn jonka se antoi mulle lahjaksi. Siskolla oli tapana polttaa mulle hyviä biisejä levylle ja antaa levy mulle lahjaksi. Yhdessä levyssä luki "Let the feelings go on the good day, beautiful!" Mä teen asioita tunnepohjalta, hetken mielijohteesta, täysin ex tempore - ja nautin siitä!

Ihan vain siksi että mulla menee näin hyvin tällä hetkellä, mä haluaisin sanoa muutaman asian niille, joilla on huono olla, vaikeaa ja jotka itkee itsensä uneen iltaisin. Niille jotka näännyttävät itseään syyttä suotta, joista tuntuu että koko maailma vain potkii päähän.

Mä en voi luvata että huomenna kaikki on paremmin. Mä en voi luvata, että se kaikki tuska loppuisi kerralla. Mä en voi luvata suurta muutosta, joka parantaisi kerralla kaiken.

Mutta on asioita, joita mä voin luvata. Mä voin luvata, että joskus se loppuu. Joskus kaikki tulee olemaan paljon paremmin, ja onnellisuus ei ole enää toive. Se on olemassa. Voin luvata, että jokaisella on joku, joka rakastaa, milloin vain, missä vain ja millaisena vain. Voin kertoa että ei kannata luovuttaa. Jossain on joku ihana ihminen, jolle voit kertoa kaiken ja joka tukee sua kaikessa, joka auttaa sut yli kaikesta.

Jossain tuolla on paljon rakkautta ja onnea, joka vain odottaa että saavutat sen kaiken. Ja silloin kaikki on niin paljon paremmin.

Älä luovuta.