More than I thought could exist / You move through the room like breathing was easy

Kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin nyt.

Mä huomaan hokevani sitä, enkä enää vain sen turruttavan mantran vuoksi, että mä itsekin alkaisin uskoa siihen. En enää vain sen takia että saisin valheen läpi muille, ja itsellenikin, että kaikki oikeasti alkaisi mennä hyvin. Hoen sitä siksi että se on totta, se on melkein pelottavan totta, ja hetkittäin mä vieläkin pelkään sitä, missä vaiheessa kaikki alkaa taas mennä alamäkeen, jokainen mun rakentama silta romahtaa, koko elämä putoaa taas korkealta ja kovaa, ja mä joudun aloittaa uudelleen, pohjalta, sirpaleista. Jossain mun sisällä pieni ääni kuitenkin sanoo, ettei sitä tule enää tapahtumaan. Mutta toinen ääni inttää, entä jos? Entä jos? Entä jos?! Mä en kuitenkaan halua ajatella sitä liikaa, koska jossain vaiheessa se ehkä oikeasti tapahtuu. Nyt mä haluan kuitenkin nauttia.

Hyvää yötä

Mulla on ihminen jolta saan joka ilta hyvänyönviestin. Ihminen joka saa mut tuntemaan oloni hyväksi, sellainen ihminen jonka vieressä mulla on turvallinen ja hyvä olla. Sen seurassa mä olen onnellinen ja niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, mulla on ehjä olo.

Voiko tätä jo sanoa normaaliksi?

Mun elämä on normaalia. Oikeasti, on melkein epätodellista sanoa tää ääneen, mutta tää alkaa oikeasti olla normaalia. Normaalia 16-vuotiaan elämää, jota mulla ei ole liikaa ollut tähän mennessä. Normaali tuntuu hyvältä. Tai no, ei tää koskaan tule olemaan täysin normaalia. Kuinka moni 16-vuotias käy merkkipäivinä haudalla isosiskon näkemisen sijasta, moniko näkee painajaisia joissa menettää jokaisen rakastamansa ihmisen, moniko oikeasti elää tällaista elämää. Mutta eihän kenelläkään ole ihan samanlaista elämää kuin jollakin toisella, on vain stereotypioita ja normeja siitä millaista kaiken pitäisi olla. Harvoin se kuitenkaan on sitä, tai edes lähellä.

Tämä on mun elämäni, ja mä olen päättänyt elää sitä.

Oikeasti elää.

You gonna show the world that something good can work / and it can work for you

Mitä sulle kuuluu?

Mulle kuuluu mahtavaa, tosi hyvää, mielettömän hyvää. Mä voisin kirjoittaa tähän peräjälkeen kaikki superlatiivit, eikä siinä siltikään olisi vielä edes tarpeeksi. Mulle kuuluu onnellisuutta.

Vaikka tänään oli siskon toinen syntymäpäivä, jona mä sain lähettää onnittelut taivasta kohti, enkä siskolle kasvotusten, mun mieliala ei ole niin alhaalla kuin voisi kuvitella. Ehkä senkin takia että se on ainoa asia tällä hetkellä, joka mun mieltä edes yrittää painaa alas.

Viime aikoina mulle on tapahtunut pelkästään ihania asioita. Sellaisia asioita, joita mä ajattelen hymy huulilla.

Hurtsin keikka kaksi viikonloppua sitten oli pelkkää mahtavuutta. Neljä biisiä, joiden aikana kyyneleet tuli silmiin. Puhdasta onnea siitä että mä sain olla siellä juuri silloin. Se tunne kun piti katsoa viereen ja tarkistaa onko sisko siinä, kun läsnäolo oli niin vahva. Ja kun viimeisen biisin jälkeen sai halauksen ihmiseltä, joka ymmärtää koko mun tunneskaalan alusta loppuun, ilman että mun tarvitsee sanoa sanaakaan. Ihmiseltä joka silloinkin ymmärsi, että mä tarvitsin sitä halausta.

Nykyisin saan päivittäin sellaisia viestejä puhelimeeni, jotka hymyilyttävät jo ennen kuin olen edes lukenut niitä. Ja joo, se on ihan täysin mahdollista. Jollain tavalla mä olen onnistunut keräämään ympärilleni sellaisen joukon sellaisia ihmisiä, jotka saa mut hymyilemään ja saa aikaan tämän kaiken onnellisuuden.

Pitkään aikaan mua ei ole tuskastuttanut nousta kouluun aamuisin. Edelleenkään koulu ei maistu sokerille ja kukkasille, mutta siellä olevat ihmiset saa mut nousemaan joka aamu melkein jo valmiiksi hymyillen. Ei aivan, ihan niin aamuvirkku mä en ole.

Paljolti tähän kaikkeen hyvään oloon on osallisena sekin että mä olen oppinut hyväksymään itseni paremmin. En enää oo vihainen itselleni jos kaikki ei meekään ihan niin kuin piti. En enää katso peiliin arvioiden millainen tyttö sieltä katsoo takaisin. Onko jotain liikaa tai liian vähän. Mä olen mä, enkä mä voi vaikuttaa siihen. Tykätkää tai älkää, tässä mä olen.

Mulle kuuluu hirvittävän hyvää, mä olen onnellinen. Mitä sulle kuuluu?